Valmistautumista ja lepoa

Nyt kun ollut pakko levätä on taas pystynyt keskittymään kirjoittamiseen. Viime viikon extempore reissu Lontooseen toi mukanaan liitoskivut. En osannut yhtään varautua näihin vaikka olenkin viettänyt paljon aikaa raskaus-aiheisten blogien ja kirjojen parissa. Lontoossa kävely vielä onnistui ilman suurempia irvistelyjä joten vajaan viikon reissu saatiin täytettyä juuri sopivasti. 

Olen jo viikolla 23+2 ja tajusin etten ole vielä hankkinut tytölle mitään. Päädyin siis H&M:n lastenosastolle hiplailemaan unileluja ja mekkoja. Mukaan lähti kuitenkin aika neutraalia vaatetta harmaiden nallehousujen ja pehmolelun muodossa jonka ajattelin pakata mukaan myös sairaalalaukkuun. 

Viime vuonna vielä asuessani Lontoossa missasimme kiireisten työaikataulujen takia R:n kanssa Winter Wonerlandin. Joten se täytyi tietenkin laittaa tehtävien asioiden listalle heti syömisen jälkeen. Lunta ei Lontoossa ole mutta joulutunnelma on silti saatu kerättyä onnistuneesti Hyde Parkiin. 

Espanjalaisten churrojen, ihmisvilinän, Cadburryn suklaisen kaakaon ja maailmanpyörän kierroksiin oli ihana hukkua. Ensi vuonna saan toivon mukaan vietyä oman pikkuiseni kokemaan saman.

Maanantaina palasin taas omaan rytmiini joka on tällä hetkellä aivan sekaisin. Tammikuu tulee kovaa vauhtia ja sen mukana kelan paperit, 30 viikon merkkipaalu, uusi reissu Lontooseen ja toivon mukaan myös vähän enemmän tavaraa omaan makuuhuoneeseen.

Tammikuu on aikaa jolloin kaikki ryhdistäytyvät jollain tapaa ja omissa suunnitelmissa onkin synnytykseen valmistautuminen. Viime ja tässä kuussa lisäsin veden juontia ja tammikuusta synnytykseen asti lisään liikuntaa, kerään lisätietoa synnytyksen kulusta ja osallistun aktiivisesti perhevalmennukseen. 

Blogin päivittäminen useammin in myös listalla. Muutaman postauksen olenkin jo suunnitellut valmiiksi. 

                                                                        Love, B

Väsymyksen valtakausi

Olen käynyt läpi todella oudon viikon. Raskaus-aika väsyttää muutenkin mutta sängystä ylös pääseminen, suihkussa pyörähtäminen tai ruoan laittaminen ei ole onnistunut. Täytyy myöntää etten kyllä ole yrittänytkään. 

Tein kompromissin ja päätin antaa väsymykselle vallan ja kaikelle muulle tekemiselle aikaa ensi viikolla. Netflixistä Gilmore girlsien 4. kausi, paljon unta, lenkki koiran kanssa ja super nopeasti toimitettu pizza suoraan kotiovelle tekivät kaikesta hieman helpompaa. 

Pääsin viikkoon 19 ilman komplikaatioita mistä saan olla kiitollinen. Baby potkii kovasti mikä tuo iloa päänsärkyjen ja nousevan painon keskelle. Yksinäisyys on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa hiipiä lähemmäksi ja huoli siitä miten muka osaisin pitää toisesta huolta kun olen itsekin sen kanssa täysin eksyksissä. 

Rehellisesti sanottuna hieno suunnitelmani lukion viemisestä loppuun ja ammatin löytäminen myöhemmin eivät näytä hyvältä. Motivaatio on kadonnut jonnekin lumeen sekaan eikä sänkyyn jääminen ikuisiksi ajoiksi kuulosta enää niin huonolta ajatukselta. 

Makaaminen ei kuitenkaan tuo ruokaa pöytään eikä lapselle tarvittavia asioita. Joten uusi suunnitelma on tehtävä ja motivaatiota lähden etsimään kun aura on ehtinyt käydä pihassa.

Translation: Grateful to have made it to week 19 without any complications. Loss of motivation has been hanging around the house and my great plans of finishing up school and finding myself a career might need a big change. 

In the mean time, Gilmore Girls, pizza and too much sleep have been filling my very 'busy' schedule.

 Love, B